← Kaikki artikkelit

Henkilökohtainen apu: opas vammaiselle henkilölle ja omaiselle

Henkilökohtainen apu on yksi vammaispalvelulain keskeisimmistä palveluista. Se mahdollistaa vammaisen henkilön itsenäisen elämän, osallistumisen yhteiskuntaan ja arjen sujumisen omien valintojen mukaisesti. Tämä opas käy läpi henkilökohtaisen avun perusteet: mitä se on, kenelle se on tarkoitettu, miten sitä haetaan ja millä eri tavoilla se voidaan järjestää.

Iina Ylikulju

Mitä henkilökohtainen apu tarkoittaa?

Henkilökohtainen apu tarkoittaa avustamista niissä toimissa, joita vammainen henkilö ei vammansa vuoksi pysty itse tekemään. Olennaista on, että avun saaja itse määrittelee, missä hän tarvitsee apua ja miten hän haluaa avustajan toimivan. Avustaja ei ole hoitaja eikä päätöksentekijä. Hän on käsien ja jalkojen jatke, joka toteuttaa sen, mitä avun saaja haluaa tehdä.

Henkilökohtaista apua voi saada päivittäisiin toimiin kuten pukeutumiseen, ruoanlaittoon ja kotitöihin. Sitä voi saada työhön ja opiskeluun, jolloin avustaja tukee niissä käytännön asioissa, jotka mahdollistavat työnteon tai opintojen etenemisen. Vapaa-ajan toimintaan kuuluvat harrastukset, ystävien tapaaminen, tapahtumiin osallistuminen ja kaikki muu, mitä ihminen haluaa vapaa-ajallaan tehdä. Lisäksi apua voi saada yhteiskunnalliseen osallistumiseen, kuten asioiden hoitamiseen, virastoissa käyntiin ja muuhun asiointiin.

Henkilökohtainen apu eroaa muista palveluista juuri itsemääräämisoikeuden korostamisessa. Kyse ei ole siitä, että joku tulee tekemään asioita puolestasi, vaan siitä, että saat avun tehdä asioita itse.

Kenelle henkilökohtainen apu on tarkoitettu?

Henkilökohtainen apu on tarkoitettu vammaiselle henkilölle, joka tarvitsee pitkäaikaisesti ja toistuvasti toisen ihmisen apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Vamma voi olla fyysinen, aistiin liittyvä tai kognitiivinen. Oleellista ei ole diagnoosin nimi vaan se, miten vamma vaikuttaa henkilön kykyyn toimia arjessaan.

Lain mukaan henkilökohtaisen avun saajalla tulee olla voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Tämä tarkoittaa, että henkilö kykenee itse kertomaan, mitä apua hän tarvitsee ja miten hän haluaa avustajan toimivan. Henkilöille, jotka tarvitsevat enemmän tukea avun sisällön ja toteutuksen määrittelyssä, vammaispalvelulaki tarjoaa erityistä osallisuuden tukea. Se on palvelumuoto, jossa tukea annetaan tiiviimmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin henkilökohtaisessa avussa.

Miten henkilökohtaista apua haetaan?

Hakuprosessi alkaa yhteydenotolla oman hyvinvointialueen vammaispalveluihin. Pirkanmaalla tämä tarkoittaa yhteydenottoa Pirkanmaan hyvinvointialueen vammaispalvelujen sosiaalityöhön. Voit soittaa, lähettää sähköisen hakemuksen tai pyytää omaistasi tai läheistäsi tekemään yhteydenoton puolestasi.

Yhteydenoton jälkeen hyvinvointialue tekee palvelutarpeen arvioinnin. Sosiaalityöntekijä tai palveluohjaaja kartoittaa tilanteesi: millainen vammasi on, miten se vaikuttaa arkeesi, millaista apua tarvitset ja kuinka paljon. Arviointi tehdään yleensä kotona tai tapaamisessa, ja siinä kuullaan sinun näkemystäsi omasta tilanteestasi.

Arvioinnin perusteella tehdään päätös henkilökohtaisen avun myöntämisestä. Päätöksessä määritellään avun tuntimäärä ja järjestämistapa. Jos olet tyytymätön päätökseen, sinulla on oikeus valittaa siitä.

Koko prosessi voi tuntua byrokraattiselta, mutta älä anna sen lannistaa. Vammaispalvelujen sosiaalityöntekijät ovat yleensä avuliaita ja auttavat hakuprosessissa. Myös palveluntuottajat voivat auttaa sinua ymmärtämään prosessia ja valmistautumaan arviointiin.

Henkilökohtaisen avun järjestämistavat

Henkilökohtainen apu voidaan järjestää usealla eri tavalla, ja jokaisella on omat etunsa.

Työnantajamallissa vammainen henkilö toimii itse avustajansa työnantajana. Hän palkkaa avustajan, vastaa työsuhteen velvoitteista ja saa hyvinvointialueelta korvauksen avustajan palkkakustannuksiin. Työnantajamalli antaa eniten valinnanvapautta, mutta se tuo mukanaan myös vastuita: palkanmaksu, vakuutukset, verot ja muut työnantajavelvoitteet. Moni kokee tämän kuormittavaksi, ja siksi käytännössä monet käyttävät palkanlaskentapalvelua avukseen.

Ostopalvelussa hyvinvointialue ostaa henkilökohtaisen avun palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta. Tällöin palveluntuottaja hoitaa kaikki työnantajavelvoitteet, ja avun saaja maksaa vain mahdollisen asiakasmaksun. Ostopalvelu on monelle vaivattomampi vaihtoehto kuin työnantajamalli.

Palvelusetelimallissa hyvinvointialue antaa avun saajalle palvelusetelin, jolla hän voi hankkia henkilökohtaista apua valitsemaltaan hyväksytyltä palveluntuottajalta. Palveluseteli yhdistää valinnanvapauden ja vaivattomuuden: saat valita palveluntuottajan, mutta et joudu työnantajaksi. Mahdollinen omavastuuosuus riippuu palvelusetelin arvosta ja palvelun hinnasta.

Hyvinvointialueen omana palveluna järjestetyssä avussa hyvinvointialueen oma henkilöstö tuottaa palvelun. Tämä on harvinaisempi vaihtoehto ja käytännössä rajallisesti saatavilla.

Hyvä avustajasuhde on kaiken perusta

Järjestämistavasta riippumatta henkilökohtaisen avun onnistuminen kiteytyy avustajasuhteeseen. Kun avustaja on tuttu, luotettava ja ymmärtää tapasi toimia, arki sujuu jouhevasti. Kun avustaja vaihtuu jatkuvasti, joudut aina aloittamaan alusta: selittämään rutiinisi, opettamaan tapasi ja toivomaan, että uusi ihminen ymmärtää.

Hyvä palveluntuottaja ymmärtää tämän ja pyrkii minimoimaan vaihtuvuutta. Tavoitteena on, että sinulla on oma nimetty avustaja, joka tuntee sinut. Jos avun tarpeesi on laajempi, pieni tuttu tiimi voi olla ratkaisu, jossa kaikki tuntevat sinut ja tapasi.

Tarvitsetko apua arjessa?

Jos pohdit, olisitko oikeutettu henkilökohtaiseen apuun, ensimmäinen askel on yhteydenotto hyvinvointialueesi vammaispalveluihin. Helpen tarjoaa vammaisille henkilöille kotipalvelua ja arjen tukea, joka auttaa sujuvampaan ja omannäköiseen arkeen.

Tutustu palveluihimme