Julkinen kotihoito
Julkinen kotihoito on hyvinvointialueen järjestämä palvelu, joka on tarkoitettu ikäihmisille, jotka eivät enää selviä arjestaan itsenäisesti. Kotihoito sisältää sekä hoivaa että sairaanhoidollisia tehtäviä: lääkkeiden jaon, haavanhoitoa, mittauksia, peseytymisessä avustamista ja voinnin seurantaa.
Kotihoidon piiriin pääseminen edellyttää palvelutarpeen arviointia, jonka tekee hyvinvointialueen työntekijä. Arvioinnissa kartoitetaan ikäihmisen toimintakyky, terveydentila ja arjen sujuminen. Palvelutarpeen arvioinnin voi pyytää ottamalla yhteyttä hyvinvointialueen seniorineuvontaan tai ikäihmisten palveluohjaukseen.
Kotihoito on tärkeä palvelu, mutta on hyvä ymmärtää sen rajat. Kotihoidon käynnit ovat usein lyhyitä ja keskittyvät hoitotoimenpiteisiin. Avustajalla on tiukka aikataulu ja useita asiakkaita päivässä. Tämä tarkoittaa, että käynneillä ehditään hoitaa välttämättömät asiat, mutta aikaa juttelulle, ulkoilulle tai asioinnille ei useinkaan jää. Hoitaja saattaa myös vaihtua usein, mikä voi olla kuormittavaa ikäihmiselle, joka kaipaa tuttuutta ja pysyvyyttä.
Kotipalvelu ja tukipalvelut
Kotipalvelu on osa kotihoitoa, ja se keskittyy arjen askareisiin: siivoukseen, ruoanlaittoon, pyykinpesuun ja asiointiin. Hyvinvointialueet voivat järjestää kotipalvelua osana kotihoitoa tai erillisenä palveluna. Käytännössä kotipalvelun saatavuus vaihtelee alueittain, ja monilla hyvinvointialueilla resurssit ovat niukkoja.
Tukipalvelut ovat kevyempiä palveluja, joita voidaan myöntää kotihoidon rinnalla tai itsenäisesti. Niihin kuuluvat esimerkiksi ateriapalvelu, turvarannekepalvelu, kuljetuspalvelu ja päivätoiminta. Tukipalvelut eivät vaadi yhtä kattavaa palvelutarpeen arviointia kuin varsinainen kotihoito, ja niiden hakeminen on usein yksinkertaisempaa.
Palveluseteli ja ostopalvelu
Monet hyvinvointialueet tarjoavat palveluseteleitä, joilla ikäihminen voi hankkia palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Palvelusetelin arvo vaihtelee hyvinvointialueittain ja asiakkaan tulojen mukaan. Seteli kattaa yleensä osan palvelun hinnasta, ja asiakas maksaa omavastuuosuuden.
Palvelusetelin etuna on valinnanvapaus. Ikäihminen voi valita palveluntuottajan, joka vastaa parhaiten hänen tarpeitaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että voit valita palveluntuottajan, joka tarjoaa juuri sellaista palvelua, jota julkinen kotihoito ei kata: aikaa, seuraa, ulkoilua ja apua asioinnissa.
Ostopalvelussa hyvinvointialue ostaa palvelun yksityiseltä tuottajalta asiakkaan puolesta. Tällöin asiakas maksaa saman asiakasmaksun kuin julkisesta palvelusta. Ostopalveluna järjestettävään palveluun pääsy edellyttää kuitenkin hyvinvointialueen päätöstä.
Kotitalousvähennys
Yksi merkittävä taloudellinen tuki kotona asumiseen on kotitalousvähennys. Se on verovähennys, jonka saa yksityiseltä palveluntuottajalta ostetusta kotitalous-, hoiva- tai hoitotyöstä. Vuonna 2025 kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on 2 250 euroa henkilöä kohden vuodessa, ja omavastuu on 100 euroa.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksityiseltä palveluntuottajalta ostettu arjen tuki tulee huomattavasti edullisemmaksi kotitalousvähennyksen jälkeen. Vähennyksen saa suoraan verotuksessa, eikä erillistä hakemusta tarvitse tehdä, kunhan palveluntuottaja ilmoittaa tiedot verottajalle.
Kodin muutostyöt ja apuvälineet
Turvallinen kotiasuminen edellyttää usein myös kodin fyysistä muokkaamista. Pienet muutokset voivat tehdä ison eron: tukikahvat kylpyhuoneeseen, liukumattomat matot, riittävä valaistus ja kynnysten poistaminen vähentävät kaatumisriskiä merkittävästi.
Hyvinvointialue voi myöntää asunnon muutostöitä vammaispalvelulain tai sosiaalihuoltolain perusteella. Lisäksi apuvälineitä, kuten rollaattoreita, suihkutuoleja ja nostolaitteita, saa usein lainaksi terveydenhuollon apuvälineyksiköstä.
Kodin turvallisuutta voi parantaa myös teknologian avulla. Turvaranneke, jolla saa yhteyden päivystykseen nappia painamalla, on monelle ikäihmiselle tärkeä turvallisuuden tunteen lähde. Ovihälyttimet, liesivahdit ja lääkeannostelijat ovat muita esimerkkejä teknologiasta, joka tukee turvallista kotona asumista.
Yksityinen arjen tuki kotihoidon rinnalla
Julkisen kotihoidon ja yksityisen arjen tuen ei tarvitse olla joko-tai-valinta. Ne täydentävät toisiaan. Kotihoito vastaa hoitotarpeisiin: lääkehoitoon, haavanhoitoon ja voinnin seurantaan. Yksityinen arjen tuki puolestaan tarjoaa niitä asioita, joihin kiireisellä kotihoidolla ei ole aikaa: seuraa, ulkoilua, asiointiapua ja kiireetöntä läsnäoloa.
Moni perhe päätyy yhdistelmään, jossa kotihoito käy esimerkiksi aamuisin hoitotoimenpiteitä varten ja yksityinen avustaja käy iltapäivisin pitämässä seuraa, viemässä ulos tai auttamassa asioinnissa. Tämä yhdistelmä takaa sen, että ikäihminen saa sekä tarvitsemansa hoidon että inhimillisen arjen tuen.
Mistä aloittaa?
Jos pohdit, millaista tukea läheisesi tarvitsee, aloita kartoittamalla tilanne. Mitkä arjen asiat sujuvat hyvin? Missä on haasteita? Onko kyse hoitotarpeesta vai enemmänkin arjen tuesta, seurasta ja aktivoinnista?
Hyvinvointialueen seniorineuvonta on hyvä ensimmäinen yhteydenottopiste, kun haluat selvittää julkisten palvelujen saatavuutta. Jos kaipaat nimenomaan arjen tukea, seuraa ja apua asioinnissa, yksityinen palveluntuottaja voi usein aloittaa nopeammin ja joustavammin.
Tärkeintä on, ettei jää odottamaan liian pitkään. Mitä aikaisemmin tuki alkaa, sitä paremmin se tukee ikäihmisen toimintakykyä ja kotona asumisen jatkumista. Pieni apu oikeaan aikaan voi siirtää raskaampien palvelujen tarvetta vuosilla.