Suomessa on arviolta noin 350 000 omaishoitajaa, joista vain murto-osalla on virallinen omaishoitosopimus hyvinvointialueen kanssa. Iso osa omaishoitajista hoitaa läheistään ilman minkäänlaista virallista tukea tai tunnustusta. He ovat näkymättömiä hoitajia, jotka pitävät yhteiskunnan pyörät pyörimässä omalla jaksamisellaan.
Miltä uupumus tuntuu?
Omaishoitajan uupumus ei tule yhdessä yössä. Se kertyy viikkojen, kuukausien ja vuosien kuluessa, kunnes jokin raja ylittyy. Uupumus voi tuntua fyysisenä väsymyksenä, joka ei hellitä levosta huolimatta. Se voi näkyä unihäiriöinä, päänsärkynä, selkäkipuina tai jatkuvana flunssakierteenä. Keho kertoo omalla tavallaan, ettei se enää kestä.
Henkisellä puolella uupumus näkyy usein ärsyyntymisenä ja kärsimättömyytenä. Asiat, jotka ennen sujuivat, saavat nyt pinnan kiristymään. Saatat huomata, että reagoit hoidettavasi tarpeisiin turhautumisella sen sijaan, että jaksaisit olla kärsivällinen. Tämä aiheuttaa helposti syyllisyyttä, mikä puolestaan kuormittaa lisää. Syntyy kierre, jossa syyllisyys ja väsymys ruokkivat toisiaan.
Yksi uupumuksen tunnusmerkeistä on se, ettei mikään enää tunnu ilahduttavan. Asiat, joista ennen nautti, eivät kiinnosta. Tulevaisuus ei näytä houkuttelevalta. Tuntuu siltä, että elämä on pelkkää selviytymistä päivästä toiseen ilman toivoa muutoksesta. Tämä on merkki siitä, että uupumus on edennyt pitkälle ja avun hakeminen on välttämätöntä.
Miksi omaishoitajat uupuvat?
Uupumuksen taustalla on harvoin yksi syy. Useimmiten kyse on useista tekijöistä, jotka kasautuvat ajan myötä.
Jatkuva vastuu ilman taukoja on yksi merkittävimmistä kuormitustekijöistä. Toisin kuin palkkatyössä, omaishoitajuudessa ei ole iltoja vapaalla, viikonloppuja eikä lomia. Hoitovastuu on jatkuvaa, ja jo pelkkä tietoisuus siitä, että toinen ihminen on riippuvainen sinusta ympäri vuorokauden, kuluttaa henkisiä voimavaroja.
Sosiaalinen eristäytyminen on toinen keskeinen tekijä. Omaishoitajan elämänpiiri kapenee usein huomaamatta. Ystäviä ei ehdi tavata, harrastuksiin ei pääse, ja vähitellen sosiaaliset kontaktit kuihtuvat. Omaishoitaja saattaa kokea, ettei kukaan ymmärrä hänen tilannettaan, koska ulkopuolisten on vaikea hahmottaa hoitoarjen todellisuutta.
Taloudellinen paine lisää kuormitusta monissa perheissä. Omaishoidon tuki on pieni suhteessa tehtävän vaativuuteen, ja monet omaishoitajat ovat joutuneet vähentämään työntekoa tai luopumaan siitä kokonaan. Huoli toimeentulosta on konkreettinen stressitekijä, joka vaikuttaa jaksamiseen.
Hoidettavan sairauden eteneminen tuo omat haasteensa. Erityisesti muistisairaan omaishoitajana toimiminen on kuormittavaa, koska sairaus muuttaa läheistä ihmisenä. Tuttu puoliso tai vanhempi muuttuu vähitellen erilaiseksi, ja omaishoitaja kokee samaan aikaan menetystä ja vastuun kasvua.
Merkit, jotka kannattaa ottaa vakavasti
On luonnollista, että omaishoitajana on välillä väsynyt ja turhautunut. Mutta tietyt merkit kertovat siitä, ettei kyse ole enää normaalista arjen kuormituksesta.
Jos huomaat, ettet enää jaksa nousta sängystä aamulla ja päivät tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, kyse on vakavasta signaalista. Samoin jos itkuisuus, ahdistuneisuus tai toivottomuuden tunne on jatkuvaa. Jos olet alkanut laiminlyödä omaa terveyttäsi, koska et ehdi tai jaksa käydä lääkärissä, tilanne on kestämätön. Ja jos huomaat, ettet enää pysty antamaan hoidettavallesi sellaista hoitoa, jonka hän ansaitsee, se ei ole sinun vikasi. Se on merkki siitä, että taakka on liian suuri yhdelle ihmiselle.
Avun hakeminen on oikein
Moni omaishoitaja kokee, ettei hänellä ole oikeutta valittaa. "Muilla on pahemmin." "Hän on minun läheiseni, minun kuuluu hoitaa." "En halua olla vaivaksi." Nämä ajatukset ovat inhimillisiä mutta haitallisia. Ne estävät hakemasta apua silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin.
Totuus on, ettei kukaan pysty hoitamaan toista ihmistä ympärivuorokautisesti vuosikausia ilman, että se vaikuttaa omaan terveyteen. Avun hakeminen ei ole luovuttamista. Se on viisas päätös, joka hyödyttää sekä sinua että hoidettavaasi. Kun sinä voit hyvin, pystyt myös antamaan parempaa hoitoa.
Ensimmäinen askel on puhua jollekulle. Puoliso, ystävä, terveydenhoitaja tai omaishoidon palveluohjaaja ovat kaikki ihmisiä, joille voi kertoa tilanteesta. Jo pelkkä ääneen sanominen voi helpottaa, ja samalla avautuu mahdollisuuksia konkreettiseen apuun.
Millaista apua on saatavilla?
Omaishoitajille on tarjolla monenlaista tukea, vaikka moni ei niistä tiedä tai osaa hakea niitä.
Lakisääteinen vapaa on jokaisen sopimuksen tehneen omaishoitajan oikeus. Vapaapäivinä hyvinvointialueen on järjestettävä hoidettavalle sijaishoito. Vapaat kannattaa pitää, vaikka se tuntuisi hankalalta.
Vertaistuki on monelle omaishoitajalle korvaamatonta. Omaishoitajayhdistykset järjestävät vertaistukiryhmiä, joissa voi jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ymmärretyksi tulemisen kokemus on terapeuttinen jo itsessään.
Kuntoutuskurssit omaishoitajille tarjoavat mahdollisuuden irrottautua arjesta ja keskittyä omaan hyvinvointiin. Kela ja järjestöt järjestävät kursseja, joihin sisältyy sekä liikuntaa, keskusteluja että lepoa.
Yksityinen arjen tuki voi tuoda helpotusta arkeen konkreettisesti. Kun tuttu avustaja käy hoidettavan luona säännöllisesti, omaishoitaja saa taukoja hoitovastuusta. Vaikka kyse olisi vain muutamasta tunnista viikossa, se voi olla riittävä hengähdystauko, joka estää uupumuksen syvenemisen.
Omaishoitajuus on arvokasta työtä
Lopuksi on tärkeää sanoa ääneen: se mitä teet, on arvokasta. Omaishoitajana kannat vastuuta, jota yhteiskunta ei pystyisi korvaamaan millään rahasummalla. Mutta arvokkuus ei tarkoita, ettei siihen tarvitsisi tukea. Jokainen omaishoitaja ansaitsee apua, lepoa ja arvostusta.