Viriketoiminta ei ole mitään monimutkaista tai vaativaa. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sellaista tekemistä, joka aktivoi mieltä, kehoa tai molempia ja tuo sisältöä päivään. Se voi olla kävelyä, juttelua, askartelua, pelaamista tai musiikin kuuntelua. Tärkeintä ei ole se, mitä tekee, vaan se, että tekee jotakin mielekästä ja nauttii siitä.
Miksi viriketoiminta on ikäihmiselle niin tärkeää?
Ihminen on kokonaisuus, jossa keho ja mieli vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti. Kun keho pysyy liikkeessä, myös mieli pysyy virkeämpänä. Ja kun mieli saa uutta ajateltavaa ja koettavaa, motivaatio liikkua ja toimia kasvaa. Viriketoiminta pitää tätä kokonaisuutta kasassa.
Fyysisellä puolella säännöllinen aktiivisuus ylläpitää lihaskuntoa, tasapainoa ja nivelten liikkuvuutta. Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka ratkaisevat sen, pystyykö ikäihminen asumaan kotona itsenäisesti vai ei. Kaatumisriski pienenee, kun jalat kantavat ja tasapaino pelaa. Arjen askareet sujuvat, kun voimaa riittää. Säännöllinen liikkuminen myös parantaa unta ja ruokahalua, mikä vaikuttaa koko hyvinvointiin.
Kognitiivisella puolella viriketoiminta pitää aivot aktiivisina. Aivotutkimus on osoittanut, että aivot tarvitsevat jatkuvaa stimulaatiota pysyäkseen toimintakykyisinä. Kun aivot saavat uusia virikkeitä, ne muodostavat uusia yhteyksiä ja ylläpitävät olemassa olevia. Tämä on erityisen merkityksellistä muistisairauksien ehkäisyn kannalta. Passiivisuus ja virikkeetön arki sen sijaan kiihdyttävät kognitiivista heikkenemistä.
Sosiaalinen puoli on sekin olennainen. Monet viriketoiminnan muodot sisältävät vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa, mikä ehkäisee yksinäisyyttä ja tuo elämään merkityksellisyyttä. Yhdessä tekeminen on lähes aina nautinnollisempaa kuin yksin tekeminen, ja jaettu kokemus jää mieleen pitkäksi aikaa.
Liikunnallinen viriketoiminta
Liikunnan ei tarvitse olla rankkaa ollakseen hyödyllistä. Jo puolen tunnin kävely muutaman kerran viikossa tekee merkittävän eron ikäihmisen toimintakykyyn. Kävely on luonnollista liikuntaa, joka ylläpitää luuston kuntoa, verenkiertoa ja hengityskapasiteettia. Samalla se tarjoaa vaihtelua päivään ja mahdollisuuden nauttia ulkoilmasta ja luonnosta.
Tuolijumppa on erinomainen vaihtoehto silloin, kun liikkumiskyky on heikentynyt. Tuolissa istuen voi tehdä monipuolisia liikkeitä, jotka vahvistavat lihaksia, parantavat liikkuvuutta ja harjoittavat tasapainoa. Tuolijumpasta tekee erityisen hyvän se, että se sopii lähes kaikille toimintakyvystä riippumatta.
Puutarhanhoito, pihatyöt ja kodin askareet ovat myös liikuntaa, vaikka niitä ei sellaiseksi aina mielletä. Kukkien kastelu, lehtien haravointi tai tavaroiden järjestely pitävät kehoa liikkeessä ja tuovat samalla mielihyvää siitä, että saa aikaan jotakin konkreettista.
Aivojumppa ja kognitiivinen viriketoiminta
Aivot kaipaavat haasteita pysyäkseen virkeinä. Ristikot, sudokut, pulmapelit ja tietovisat ovat klassisia aivojumpan muotoja, jotka harjoittavat muistia, loogista päättelyä ja keskittymiskykyä. Ne ovat myös sosiaalisia, kun niitä tekee yhdessä toisen ihmisen kanssa.
Korttipelit ovat monelle ikäihmiselle tuttuja ja rakkaita. Pelin sääntöjen muistaminen, vastustajan liikkeiden ennakointi ja oman strategian suunnittelu ovat erinomaista aivotyötä. Samalla pelaaminen on hauskaa ja rentoa yhdessäoloa.
Lukeminen ja ääneen lukeminen ovat niin ikään arvokkaita viriketoiminnan muotoja. Jos silmät eivät enää jaksa lukea pitkään, ääneen lukeminen yhdessä avustajan kanssa voi olla mukava hetki. Äänikirjat ja podcastit tarjoavat vaihtoehdon niille, joille lukeminen on vaikeaa.
Muistelu on erityislaatuinen viriketoiminnan muoto, joka hyödyntää ikäihmisen omaa elämänkokemusta. Vanhojen valokuvien katselu, lapsuuden muistojen jakaminen ja elettyjen vuosikymmenten tarinat ovat arvokkaita sekä muistelijalle itselleen että kuuntelijalle. Muistelu tukee identiteettiä, lisää merkityksellisyyden tunnetta ja aktivoi pitkäkestoista muistia.
Luova ja taiteellinen toiminta
Käsityöt ovat monelle ikäihmiselle tärkeä osa identiteettiä. Neulominen, virkkaaminen, puutyöt tai maalaaminen ovat tekemistä, jossa kädet ja mieli työskentelevät yhdessä. Valmis työ tuo onnistumisen kokemuksen, ja tekemisen prosessi itsessään on rauhoittavaa ja keskittymistä vaativaa.
Musiikin merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tutut laulut ja melodiat herättävät muistoja ja tunteita voimakkaammin kuin mikään muu. Musiikin kuuntelu, laulaminen tai yhdessä hyräily voivat tuoda hymyn kasvoille sellaisenakin päivänä, jolloin mikään muu ei tunnu kiinnostavan. Musiikki on erityisen tehokas viriketoiminnan muoto myös muistisairaille, sillä musiikilliset muistot säilyvät usein pitkään senkin jälkeen, kun muut muistot ovat heikentyneet.
Miten toteuttaa viriketoimintaa arjessa?
Viriketoiminnan ei tarvitse olla organisoitua tai aikataulutettua ollakseen vaikuttavaa. Tärkeintä on löytää ne asiat, jotka juuri kyseistä ihmistä kiinnostavat ja innostavat. Jollekulle se on päivittäinen kävelylenkki, toiselle ristikkojen ratkominen aamukahvin kanssa, kolmannelle vanhojen valokuvien järjestely.
Omaisten rooli on tärkeä. Kun käyt ikäihmisen luona, ota jotakin mukaan: tuore sanomalehti, uusi ristikkotehtävä tai vaikkapa vanha valokuva-albumi. Tee yhdessä, älä vain istu vieressä. Ehdota kävelyä, pelaa korttipeliä, kysy menneistä ajoista. Nämä pienet teot ovat viriketoimintaa parhaimmillaan.
Jos omaisen aika ei riitä tai välimatka on pitkä, tuttu avustaja voi tuoda viriketoimintaa osaksi ikäihmisen arkea. Avustaja, joka tuntee asiakkaan mielenkiinnon kohteet ja historian, osaa tarjota juuri sellaista tekemistä, joka on merkityksellistä ja mielekästä. Yhdessä tehty kävelylenkki, kahvipöydän ääressä pelattu korttipeli tai ääneen luettu kirja ovat niitä hetkiä, jotka tekevät päivästä elämisen arvoisen.